Ulla-Maija Svärd, henkilökuvat | Annina Mannila, teoskuvat
Annina Mannilalla on valokuvaajana kaksi elämää: taiteellinen ja journalistinen. Hänellä on myös monta kotia: yksi on Tampereella, toinen on taidelaitos Haihatus Keski-Suomessa Joutsassa ja sitten on kolmas kesäpaikka Iitissä Kymijoen suvannon varrella.
Jonkinlainen haikeus leimaa hänen Paluu-näyttelyään Tampereen Galleria Rajatilassa. Tunnemaailma liittyy kaiken katoavaisuuteen ja menneisyyden tavoittamattomuuteen.
Rajatilaan on jo kiire, sillä näyttely päättyy tiistaina 5.10.2021.
Suru avasi lukon
Suru aloitti Annina Mannilan koko taiteellisen taipaleen aikuisena, myös kuvataiteen tekemisen.
– Teiniaikoina vielä piirsin, maalasin ja kirjoitin, mutta yliopisto-opiskelujen alettua siihen tuli tauko enkä vain saanut enää aloitettua uudelleen. Luovan ilmaisun tarve oli kyllä koko ajan olemassa, mutta jotenkin vain kiertelin taidetta. Ensin opiskelin taiteen tutkimuksen aineita ja sitten kuvaamista, mutta journalistisesta näkökulmasta. Olin aina hirveän kiinnostunut ystävien taiteellisesta tekemisestä, niin kuin toki olen edelleenkin. Ideoin taideprojekteja mutta en koskaan saanut aloitettua niitä.
– Se, mikä sitten avasi lukon muutama vuosi sitten, oli suru. Olin niin hajalla, etten jaksanut kai enää alitajuisestikaan kontrolloida itseäni, ja vahingossa kanava taiteen tekemiselle aukesi. Päässä alkoi ennen pitkää soida melodioita ja aloin työstää aiemmin vain kovalevyllä tiedostoina olleista valokuvista vedoksia ja installaatioita. Kuvasin lisää, ja valokuvaukseen tuli mukaan käsityöläisyyttä, kun siirsin kuvia lasille.
Menetys sai ajatukset kääntymään menneeseen, ja siinä oli Paluu-näyttelyn siemen. Sen jälkeen teoskokonaisuus on kuitenkin elänyt paljon ja muuttunut yleisemmäksi pohdinnaksi muistista ja muistamisesta.
Taide täydentää journalistista tekemistä, koska Annina kaipaa vastapainoksi hitaampaa otetta, aiheisiin syventymistä, omaehtoisuutta ja vapautta.
– Aloin pohtia muistamista, joka liittyy tiettyyn paikkaan.
Pirkkalassa alkuvuonna
Annina Mannilan näyttely on lokakuun alkuun asti nähtävillä ja koettavissa Rajatilassa. Vuoden 2022 alussa se saa isomman tilan Pirkkalassa Galleria 2:ssa.
Näyttely voi olla levähdyshetki. Kun ilmaisun lukko avautui, Annina Mannila löysi itsestään uusia puolia. Näyttelyn taustamusiikkina on pianomelodia, joka on hänen säveltämänsä.
– Olen luonteeltani ylianalyyttinen, mutta pianon tapailu tuntui vapauttavalta. Uskalsin päästää jotain läpi.
– Muistamiseen liittyy vaikeita asioita. Et voi tietää, mitä oikeasti oli joskus. Moni päiväkirjaa kirjoittava on varmasti yllättynyt palatessaan vanhoihin muistiinpanoihinsa. Mielikuvat tapahtumista ovat ajan kuluessa alkaneet elää omaa elämäänsä eivätkä enää vastaa tuoreeltaan muistiin merkittyä.
Annina Mannilan mukaan koemme muistimme ja minuutemme suhteellisen vakaiksi, mutta oikeastaan muistikuvat ovat varsin hataralla pohjalla.
Muisti voi oikutella
Näyttelyyn liittyvässä tekstissään Annina Mannila sanoo, että mahdollisuudet eri tulkintoihin vain lisääntyvät ajan myötä, kun muistot kuvaustilanteesta hämärtyvät.
”Irrallinen otos on kuin musteläiskätestin kuva, jolle annettu merkitys kertoo enemmän tulkitsijasta ja tulkintakontekstista kuin siitä mitä menneisyydessä tapahtui. Matkan varrella muistoihin sekoittuu monenlaisia aineksia muun muassa toisten ihmisten muistoista ja muista meitä ympäröivistä tarinoista. Valokuvan ottamista ja tulkintaa muistona ohjaavat valokuvallisen kerronnan konventiot, se miten tiettyjä tilanteita tai aiheita on totuttu kuvaamaan.”
Kirjailija John Irvingin sanoin: ”Luulet, että sinulla on muisti, mutta muistilla on sinut.”
Annina Mannila on valmistunut Turusta taiteen tutkijaksi. Hänen aineitaan olivat kirjallisuus, elokuvatiede ja mediatutkimus. Tampereella hän on jatkanut kuvajournalismin opintoja, johon johtivat Turun mediatutkimuksen opinnot. Tätä nykyä hän tekee jonkin verran journalistista valokuvaamista ja taide kulkee rinnalla.
Annina Mannila on pitkien projektien ystävä. Niihin journalismissa on tätä nykyä vähän mahdollisuuksia.
Haihatus on yli 20-vuotias
Haihatuksessa Joutsassa on kansainvälinen taiteilijaresidenssi ja lisäksi siellä asuu kolme ihmistä sekä Annina osa-aikaisesti.
Cleaning Women -yhtyeestä ja monista muista taide- ja kulttuuriprojekteista tunnettu Risto Puurunen jatkaa ja laajentaa monialaisen taidelaitoksen työtä. Haihatus on ollut toiminnassa jo yli 20 vuotta. Se on lukuisten taidenäyttelyiden, tapahtumien ja konserttien kotipaikka.
Annina Mannila: Paluu. Galleria Rajatila, Hämeenpuisto 10, 33210 Tampere. Avoinna ma–pe klo 13–18 ja la–su klo 12–16. Näyttely päättyy 5.10.2021. Annina Mannilan kotisivut.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
20-vuotias taidejuhla tarjosi lähes 200 kohdetta – maistiaisia Pirkanmaan Taidesuunnistuksesta
KUVATAIDE | Pirkanmaan Taidesuunnistus täytti jo 20 vuotta. Taidesuunnistus on siitä mukava laji, että rasteja riittää eikä niiden löytämiseen välttämättä tarvitse karttaa saati kompassia.
Samae Koskinen sanoo suoraan mutta ilman vihaa: ”En hakenut mitään sankarin viittaa, vaan nämä laulut oli pakko tehdä”
HENKILÖ | Samae Koskisen protestilevy Mä näin unta että kaikki meni hyvin on rohkea vastalause suomalaisen yhteiskunnan nykytilalle.
1980-luku herää henkiin Tampereella ensi kesänä, kun Dingo-huuma valtaa Komediateatterin
HENKILÖ ”Mun poikani tekee parempii biisei ku sää”, sanoi Pertti ”Nipa” Neumannin kiukkuinen äiti Juice Leskiselle puhelimessa, kun Dingo-tähti juuttui keikkaputken jälkeen Tampereen Aulabaariin.
Palasia Mikko Kangasjärven elämän varrelta – elämäkerta paikallistuu mainiosti Tampereelle ja ajankuva on tarkka
HENKILÖ | Musiikin moniottelijan Mikko Kangasjärven muistia ei voi kuin ihmetellä. Niin tarkan ajankuvan tekee elämäkerrassaan Jäin yöksi.